Vauhdin hurmaa ja pakokaasuja

Mopoilu, tai siis mopoilla ajamainen, on tänä päivänä lähinnä nuorison harrastus tai tapa liikkua paikasta toiseen. Suurin osa mopon käyttäjistä on aivan tavallisia nuoria, mutta aina on joukossa niitäkin, joilla on suurempi kilpailuvietti. Mopon rakenteellinen nopeus on määritelty maksimissaan 45 km/tunnissa, joten vauhti on aika vaatimatonta kilvan ajoon. Eikä kilpailu yleisillä teillä muun liikenteen seassa olekaan missään nimessä hyväksyttävää. Tämän päivän mopot ovat kuitenkin tekniikaltaan sellaisia, että varsin pienillä toimenpiteillä on mopon huippunopeutta helppo lisätä. Tämän osa nuorista on oivaltanut, ja niinpä liikenteessä näkyy mopoja, jotka kulkevat huomattavasti kovempaa kuin tuon lain salliman 45km/h. Tällaiset mopot eivät ole laillisia eivätkä missään nimessä turvallisia liikenteessä, ja ne kuuluisivatkin oikeastaan kilparadoille. Tilaisuuksia organisoituihin kilpa-ajoihin mopoilla on maassamme kuitenkin kohtalaisen vähän. Kun katselee kilpailumahdollisuuksia esimerkiksi netistä, on tarjonta aika ohutta. Kaikkein kattavimmin tietoa löytyy Suomen Moottoriliitto Ry:n sivustolta, jossa on tietoa kilpailuista, eri lajien säännöistä ja myös kilpailukalenteri sekä menneiden kilpailujen tuloksia. Mahdollisuuksia löytyy aktiiviselle etsijälle.

Mopoendurance

Mopoendurance on eniten esillä oleva laji mopokilpailuissa. Tässä lajissa kilpailijat kiertävät rataa esimerkiksi kuuden tunnin ajan. Se on joukkuekilpailu, jossa ajetaan joko määräaika tai matka. Mopon tulee olla Suomessa tieliikennekäyttöön hyväksytty mopo, joskaan sen ei tarvitse olla tässä kunnossa kilpailuhetkellä. Sen pitää kuitenkin olla Suomen Moottoriliiton turvallisuusmääräysten mukaisessa kunnossa, että sillä voidaan kilpailla. Kilpailuluokkia on neljä. Sporttiluokkaan kuuluvat mopot, jotka ovat alkuperäisen valmistajan valmistamia, ja niiden tekniset muutokset ovat hyvin rajoitettuja. Proto-luokan mopot tulee olla pääosiltaan alkuperäisen valmistajan valmistamista mopoista peräisin, teknisiä muutoksia voi tehdä melko vapaasti. Classic-luokassa ovat mopot, jotka on valmistettu ennen vuotta 1997 ja ovat alkuperäisen valmistajan valmistamia. Classic Pappa on luokitus vanhemmille alkuperäisille pelti- tai putkirunkoisille vauhtihirmuille. Moottorin tulee sijaita kuljettajan jalkojen välissä alhaalla, ja lisäksi satulan ja etuhaarukan välin tulee olla avoin. Koska kyseessä on joukkuekilpailu, on ajajia oltava vähintään kolme kappaletta ja enintään neljä. Ajajien on oltava 13-vuotiaita, tai heidän on täytettävä 13 kilpailuvuonna.

Sekalaista kilvan ajoa

Mopokilpailut ovat usein hyvinkin paikallisia ja niitä järjestävät eri yhdistykset. Useimmat kilpailut järjestetään enemmänkin hupimielessä ja sinne tullaankin pitämään hauskaa sekä tapaamaan muita saman henkisiä ajajia. Luopioisissa toimii mopokerho Helevetin Tunarit, joka on järjestänyt muusta mopoilusta poikkeavan talvisaikaan ajettavan jääpiitvei-kilpailun jo useana vuonna. Siellä päristellään vanhemmalla mopokalustolla useimmiten pystyssä ympäri aurattua piitvei-rataa, ja nauru kuuluu olevan herkässä. Samainen kerho on järjestänyt myös Paappamopo pullinki -kilpailuja, joissa vanhoilla mopoilla vedetään kytkin savuten mahdollisimman raskasta taakkaa. Aivan täyttä varmuutta ei ole, onko tapahtuma vielä ajankohtainen, mutta joka tapauksessa hauska lisä ryppyotsaiseen kilpailemiseen. Haminan Kannusjärvellä on myös järjestetty erilaisia mopoilukilpailuja vuosien varrella kuten muuallakin Haminan alueella. Nämä kilpailut ovat lähinnä hauskanpitoa aiheen ympärillä, ja monesti harrastajina ovat harmaatukkaiset herrasmiehet. Nuorisoakin on toki mukana, ja tapahtumat ovatkin suunnattu koko perheelle. Jos olet kiinnostunut kilpailemisesta mopolla, kannattaa ottaa yhteyttä Suomen Moottoriliittoon, sillä heillä on tietoa oikeista kilpailuista ja missä niitä järjestetään. Vähemmän vakavaan kisailuun löytyy apu paikallisista mopokerhoista.

Mopedit moottoriurheilussa

Moottoriurheilu ja muu nopeilla kulkuvälineillä liikkuminen kiehtoo kaikkia ikäluokkia, mutta ymmärrettävästi varsinkin nuorilla suuritehoisten kulkuvälineiden hallitseminen ja turvallinen käyttö voi olla hankalaa. Tähän ratkaisua alettiin kehittää 1970-luvulla brittiläisessä politiikassa, jossa suunniteltiin laki rajoittamaan suuritehoisten moottoripyörien käyttöä alle 17-vuotiailta. Moottoripyöriä valmistavat tahot tarttuivat uusiin asetuksiin tuomalla markkinoille uuden moottoriajoneuvoluokan: sporttimopot, joissa tehon määrää oli selvästi rajoitettu isoihin moottoripyöriin verrattuna. Suomessa urheilumopot olivat alkaneet yleistyä jo 1960-luvulla, jolloin nuoria varten rakennetut mopot olivat malliltaan matalia ja pitkiä. Suomalaisista sporttimopoista tunnetuimpia ovat esimerkiksi Tunturi Sport, Tunturi Super Sport, Solifer SM ja Helkama Raisu.

Nuorten saatua moottoroidut kulkuvälineet alleen oli selvää, että pelkän päämäärättömän ajelun sijaan mopolla ajamiseen haluttiin yhdistää myös kilpailullinen puoli. 1970-luvulla Suomessa elettiin minicrossin ja minitrialin kulta-aikaa. Ensimmäinen minitrialissa ajettu kausi päättyi Helkama Raisulla ajaneen Jukka Kuusisen voittoon vuonna 1978. Suomalainen Yrjö Vesterinen nousi Helkama Raisullaan puolestaan minitrialin maailmanmestariksi. Raisu oli maastossa ylivertainen, ja minitrial cupissa kyseisellä mallilla saavutettiin ainakin viisi mestaruutta. Tänä päivänä yksi suosituimmista kilpailumuodoista mopoilla on mopoendurance, joka ei missään nimessä rajoitu pelkästään nuorten kuskien kilpailuksi. Sen sijaan mopoendurance vetää puoleensa kilpailijoita 13-vuotiaista aina pitkälle eläkeikään asti.

Mopoendurance: itse rakennettujen mopojen kisa

Mopoendurance on kaikenikäisille mopoharrastajille tarkoitettu kilpailu, jossa ajetaan tieliikennekäyttöön tarkoitetuilla ja rekisteröidyillä mopoilla. Mopot on jaettu viritysten suhteen rajoitetumpaan sporttiluokkaan ja vapaampaan protoluokkaan. Kisassa ajetaan kolmen tai neljän hengen joukkueissa ja yksi kuljettaja kerrallaan rataa ajetaan yhteensä kuuden tunnin ajan. Voittajajoukkue on se, joka kuudessa tunnissa on saavuttanut eniten kierroksia. Endurance-kisassa käytetyissä mopoissa on hevosvoimia 12 – 15 ja vauhtia kertyy korkeimmillaan yli 90 km/h. Koska mopojen moottoreiden tilavuus on rajattu 55 kuutioon, on niiden virittäminen kestoa vaativaan kisaan haasteellista. Kisan suosion syy on kenties kisa-ajokkien edullisuus ja joukkueita yhdistävän yhteisen harrastuksen kruunaus kilpailun parissa.

Lisää mopoendurancesta

Mopoilla ajettavia kilpailuita yhdistää usein itse tekemisen periaate, kuten on Suomessa vuosittain järjestettävässä MopoGP-kisassa. Kisamopoja viritetään ja muokataan parhaimman mahdollisen tehon aikaansaamiseksi. Esimerkiksi Team Mopo Sportilla oli vuonna 2014 käytössään Sportit-luokan vaatimukset täyttävä mopo, joka oli rakennettu CPI SM 50 Pron pohjalta. Rajoituksia mopojen virittämisessä ei juurikaan ole, kunhan moottorin tilavuus jää alle 55 kuutioon. Kisan etuna on myös sen sopivuus kaiken tasoisille kuljettajille. Mukana on ensimmäisestä kilpailuvuodesta 2005 lähtien ollut niin harrastajia kuin MM-tason kuljettajiakin. Kuusi tuntia kestävän, Le mans -henkisen kilpailun aikana mitataan niin kuljettajien kuin mopojenkin kestävyys.

Muita mopourheilulajeja

Hyvillä maasto-ominaisuuksilla varustetut enduromopot alkoivat saada suosiota 1980-luvulla. Niiden erityispiirteenä on suuri jousto- ja maavara, joka tulee tarpeeseen endurokisoissa maastossa taituroidessa. Endurossa nimittäin ajetaan tiukan minuuttiaikataulun mukaan haastavissa olosuhteissa, joissa kuljettajien paremmuus ratkaistaan. Kestävyyslaji enduron sukulaislaji on motocross, jossa ajetaan suljetulla luonnontilassa olevalla radalla muutaman kilometrin pituista rataa, jotka Suomessa ovat usein pehmeitä hiekkapintaisia ratoja. Supermotossa mopoilla ajetaan radalla, joka on asfaltin ja maasto-osuuksien yhdistelmä, ja se voi sisältää myös hyppyreitä. Mopoilla ajettavia kisoja löytyy siis moneen makuun, niin radoille kuin maastoonkin. Yhteisenä tekijänä mopokisoissa on tehojen rajoittaminen, mutta vauhtia ja jännitystä kisoissa riittää siitäkin huolimatta.

Moottoripolkupyörä eli mopo

Tervetuloa kaksipyöräisten kiehtovaan maailmaan. Tänne on koottu erilaista tietoa mopoista ja niiden historiaa ja nykyaikaa. Mopo kulkuneuvona on kokenut historiansa aikana suuren muutoksen niin laitteissa kuin niiden kuljettajissakin. Kaksi- tai kolmipyöräistä ajoneuvoa, jonka rakenteellinen nopeus on rajoitettu 45 km/tunnissa, kutsutaan mopoksi. Moottorin iskutilavuus on rajoitettu 50 cm3:een. Mopo, kuten moottoripyöräkin, on aloittanut kehityksensä moottorilla varustetusta polkupyörästä, niin kuin sana mopo jo vihjaa. Moottoreina käytetään nykyään sekä kaksi- että nelitahtisia moottoreita.

Taakse jäänyttä aikaa on se, kun pärisevä kaksipyöräinen savuplyymin saattelemana taittoi vaivalloisesti matkaa, ja laitteen saattoi haistaa vielä puoli tuntia sen näkyvistä katoamisen jälkeen. 1950–60-lukujen peltirunkoiset pappamalliset mopot korkeintaan 1,5 hevosvoimaisilla moottoreilla olivat yleinen näky Suomen maaseudulla, jossa niitä käytettiin suhteellisen paljon siirtymisen paikasta toiseen. Ajokorttia ei tarvittu, ja hankintahinta oli vain murto-osa autoon verrattuna. Lisäksi teiden kunto tai jopa niiden puute tekivät mopedista suositun kulkuneuvon maaseudun isäntien joukossa.

Nuorison suosima kulkuneuvo

Kun vielä 70-luvullakin mopo oli pääasiassa vanhempien maaseudulla asuvien miesten kulkuneuvo, on tämän päivän mopoilija 15–18 vuotias nuori, ja joukossa myös paljon tyttöjä. Lähes jokaisen rippikouluikäisen toive on saada mopokortti ja mopo. Mopo laajentaa nuoren reviiriä huomattavasti ja saattaa vastaavasti herättää närää vanhemmassa polvessa, koska valitettavasti nuoriso ei aina ole tyytyväinen mopojensa ominaisuuksiin, vaan niitä viritellään suruttomasti, ja usein ensimmäisenä vaihdetaan pakoputki niin sanottuun tehoputkeen. Tällä operaatiolla ainakin menopelin ääni kovenee.

Erilaisia mopoja

Aikaisemmin vallalla olleiden peltirunkoisten niin sanottujen pappamopojen tilalle on tarjolla laaja kirjo erilaisia mopoja. 50-60-lukujen mopomallit ovat suosittuja vanhemman harrastajakunnan keskuudessa, mutta nuoremmille ulkonäkö ja ajo-ominaisuudet ovat tärkeitä. Tyttöjen suuressa suosiossa ovat moposkootterit, joilla ajaminen on vaivatonta. Automaattivaihteet ja nelitahtimoottorit tekevät ajoharrastuksen helpoksi. Toki moposkootterilla ajelevat myös pojat. Jossain vaiheessa olivat suosiossa niin sanotut tossumopot, kuten Honda Monkey ja Suzuki PV, joita vieläkin näkee nuorison käytössä.

Enduromopot

Mopoista arvostetuimpia ja myös kalleimpia hinnaltaan ovat niin sanotut enduromopot. Entisaikain malleja tässä ryhmässä olivat Tunturi Sport, Helkama Raisu ja Solifer Speed. Nykyään suosittuja merkkejä ovat Yamaha, Aprilia, Peugeot ja vaikkapa Derbi. Näiden varustelutaso on jo moottoripyöriin verrattavissa: levyjarrut sekä edessä että takana, vesijäähdytteiset moottorit ja niin edelleen. Pyörät ovat suuret, joten myös maavara on suuri, samoin pyörän korkeus. Jos tällainen mopo on varustettu asfalttirenkailla, sitä kutsutaan supermotoksi.

Kilpaa ajaminen

Mopoilu ei ehkä lajin harrastajien nuorista ikäluokista johtuen ole kovinkaan tunnettu kilpailulaji. Mutta se ei tarkoita, etteikö kilpailujakin olisi, vaikka niitä ei ole paljon eivätkä ne ole suuria. Eräänlaista kilpa-ajoa kai sekin on, kun paikallinen nuoriso ajaa viritetyillä mopoilla karkuun poliisiautoa perjantai-iltana kirkonkylällä. No, leikki sikseen. Helsingissä järjestetään Helsinki MopoGP -niminen endurance-tyyppinen kilpailu Tattarisuon mikroauto-radalla. Ajokkeina on viritetyt mopot, ja kilpailun kesto on kuusi tuntia. Kilpailuja järjestetään myös esimerkiksi minimotoille.

Mopedilla mennään!

Mopedit ovat kaikille meille tuttuja. Mopedi eli tuttavallisemmin mopo on kevyt moottoriajoneuvo. Moottoripyörään nähden mopoissa on paljon eroja, nimittäin mopot ovat huomattavasti kevyempiä ja hitaampia vauhdiltaan kuin tavalliset moottoripyörät. Mopot, samoin kuin niiden sukulaiset eli skootterit, mielletään usein lähinnä nuorisolle sopiviksi ajoneuvoiksi. Ensimmäinen ajokortti, minkä nuori voi Suomessa suorittaa, oikeuttaakin juuri mopon ja skootterin ajamiselle. Mopoilla on suhteellisen lyhyt historia erilaisten kulkupelien maailmassa, mutta niiden lähtöjuuria ei tarvitse lähteä etsimään kovinkaan kaukaa. Mopot ovat nimittäin saaneet alkunsa Euroopasta ja nimi ”mopo” Ruotsista. Vaikka mopojen historia ei olekaan pitkä, on niiden suosio sitäkin suurempi, ja niiden määrä on kasvanut erittäin nopeasti. Mopoissa on lukuisia etuja, esimerkiksi niiden kevyt ja ketterä liikuteltavuutensa ja helppo ohjattavuutensa. Suurkaupungeissa mopot ovat samalla tavalla arkipäivää kuin mikä tahansa bussi tai metro. Monessa Aasian maassa esimerkiksi taksikyytejä yhdelle ihmiselle hoidetaan yleisesti mopojen avulla. Vaikka tämä saattaakin kuulostaa hurjalta, on tämä monessa paikassa hyvin arkista. Mopot ovat myös helppoja parkkeerattavia, ja parkkipaikka niin pienelle menopelille voi löytyä lähes mistä tahansa. Ei siis ihme, että mopot ovat nykypäivänäkin yksi suosituimmista kulkupeleistä.

Mopojen alkuvaiheet

On selvää, että nykyään mopot ovat arkinen kulkupeli monille meistä. Näin ei kuitenkaan ollut vielä 1900-luvun alussa. Aivan ensimmäiset mopot olivat vain tavallisia polkupyöriä, joihin lisättiin hieman lisää voimaa moottorien avulla. Pienen pienet sähkömoottorit vaihtuivat kuitenkin vähitellen suuremmiksi moottoreiksi. Termi ”mopedi” viittasikin alun perin moottorilla varustettuun pyörään, jossa oli polkimet. Sen sijaan termi ”nopedi” viittasi pyörään, joka kulki eteenpäin moottorin teholla, eikä polkimia ollut lainkaan. Mopojen suosio kasvoi valtavan paljon toisen maailmansodan jälkeen. Koko Eurooppa oli mullistuksen kourissa, ja ihmiset kaipasivat kulkupeliä, joka oli edullinen hankkia. Lisäksi polttoainetta ei ollut helposti ja halvasti kuluttajan saatavilla. Tämän takia kulkupelin täytyi myös olla sellainen, joka olisi halpa tankata, eikä veisi turhan paljoa polttoainetta. 1950-luku oli siis mopojen kaikista suosituinta kulta-aikaa, ja vuosi vuodelta mopojen ominaisuudet muuttuivat entistä modernimpaan suuntaan ja enemmän motorisoiduiksi sekä automatisoiduiksi. Jo 1950-luvulla laki salli nuorempien kuin täysi-ikäisten ajaa mopoja. Tuolloin täysi-ikäisiä nuorempien täytyi kuitenkin käyttää erityisiä harjoittelijakylttejä mopoissansa. Liikenne oli kokonaisuudessaan suuressa kehityksessä, ja autoista tuli entistä nopeampia. Tällöin heräsi myös kysymys mopojen turvallisuudesta autoihin verrattuna.

Modernit mopot

Aluksi mopot olivat siis hyvin lähellä tavallisia polkupyöriä. 1900-luvun edetessä kohti viimeisiä vuosikymmeniä tämä ei kuitenkaan riittänyt ihmisille, ja nuoriso alkoi pikkuhiljaa vaatia enemmän kulkupeleiltään. Amerikkalainen viehätys suuriin moottoreihin ja nopeisiin valtateihin tarttui myös nuoriin, ja mopoilta odotettiin ennen kaikkea hienompia ja tyylikkäämpiä värejä, isompia moottoreita ja suurempaa kulkunopeutta. Mopoissa oli kuitenkin pari ikävämpää puolta: niiden korjaaminen oli erittäin kallista ja varaosia oli huonosti saatavilla. Lisäksi niiden turvallisuus puhutti paljon etenkin, koska kypärää ei ollut pakko käyttää, ja kuskit eivät käyneet kattavia ajokokeita läpi. Pikkuhiljaa mopojen valmistus siirtyi muualle kuin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Aasian markkinat löivät läpi, ja mopojen hinnat halpenivat pienen nousukauden jälkeen. Mopojen rinnalle tulivat myös skootterit, jotka olivat esteettisesti paljon miellyttävämpiä monen kuluttajan silmään. Nykypäivänä retromopot ovat jälleen kovaa huutoa, ja ne yhdistetään usein rock-bändeihin ja nostalgiseen ihasteluun. Skootterit ja mopot ovat hyvin suosittuja nuorison parissa. Aasialaiset valmistajat, kuten Yamaha ja Suzuki hallitsevat edelleen markkinoita. Nykyään mopo on kohtuuhintainen ostos, ja kulkupelin saattaa saada uutena noin 1000-7000 euron hintaan. Käytettynä hinta putoaa kuitenkin alas huomattavasti.

Vuoden 2018 parhaat skootterit

Vuosi 2018 on ollut varsin hyvä skoottereiden parissa. Yksikään skootterimalli ei ole noussut järin kirkkaasti ohi muiden, mutta kohtuullisesti hinnoiteltuja ja tavalliseen ajoon ja käyttöasteeseen sopivia skoottereita löytyy jokaiseen makuun. Skoottereita voi hankkia niin verkko-, kuin nettikaupoistakin, ja parhaimmassa tapauksessa myös toimituksen saa ostokselleen kaupan päälle. Olipa kyseessä nuori kuski, joka juuri opettelee ajamisen taitoja tai vanhempi kuljettaja, joka haluaa miellyttävän ajopelin, kannattaa jatkaa lukemista. Nyt tutustumme vuoden 2018 kaikista parhaisiin skoottereihin ja niiden ominaisuuksiin!

Kaikki sai alkunsa Vespa-skoottereista. Merkki nousi huomattavaan suosioon ja pysyy suosittuna tähänkin päivään saakka. Skootterit ovat suosittuja, sillä ne ovat huomattavasti edullisempia kuin moottoripyörät tai autot. Ne ovat myös kevyitä ajaa ja helppo siirtää paikasta toiseen. Skootterit tuottavat lisäksi huomattavasti vähemmän päästöjä kuin monet muut moottoriajoneuvot. Skootteri ei kiihdy samanlaiseen vauhtiin kuin autot ja moottoripyörät kiihtyvät. Tämänkin ansiosta skoottereita pidetään kätevänä ensimmäisenä kulkupelinä nuorisolle. Täytyy kuitenkin muistaa, että skootterissa kuljettajaa ei ole suojaamassa ympärillä oleva pelti, ja tämä tekee ajajasta haavoittuvaisen.

2018 Piaggio Liberty 150 ie ABS

2018 Piaggio Liberty 150 ie ABS on arvioiden mukaan vuoden 2018 paras skootteri. Piaggio Libertyä on kehuttu hyvin helpoksi ja kevyeksi ajaa. Kyseinen 150-malli on arvioitu huomattavasti paremmin arvosanoin kuin vastaava malli 250, joka on hieman painavampi. Hinnaltaan 2018 Piaggio Liberty 150 ie ABS on kuitenkin melko kallis, ja aloitushinta kaikista uusimmalle mallille voi nousta jopa kolmen tuhannen euron luokkaan. Tämä skootteri sopii siis parhaiten niille kuskeille, jotka toivovat skootteriltaan helppoa ohjattavuutta ja luotettavuutta.

2018 Yamaha SMAX

2018 Yamaha SMAX on Yamaha-merkkisten skoottereiden kaikista parhaiten arvosteltu helmi koko vuonna 2018. Yamaha on tunnettu ja luotettava skootterimerkki, joka on ollut skootterifanien suosiossa jo vuosikausien ajan. 2018 Yamaha SMAX -skootterissa on omaperäinen ja esteettinen ulkonäkö. Skootteri muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon raskaampaa moottoripyörää, ja vankka design tuo paljon lisää vakautta ajamiseen. 2018 Yamaha SMAX -skootterin hinta pyörii Piaggio Libertyn tapaan noin kolmen tuhannen euron pinnassa. Halvasta skootterista ei tässäkään ole siis kysymys, mutta rahalleen saa takuulla vastinetta.

2018 Vespa GTS 300

2018 Vespa GTS 300 on legendaarisen Vespa-skootterimerkin uusin aluevaltaus, ja 2018 Vespa GTS 300 -malli pysyy edeltäjiensä mukaan uskollisena alkuperäiselle suunnittelutyölleen. Skootteri on varustettu sähköisellä käynnistyspainikkeella ja 4-tahtismoottorilla. Polttoaineena 2018 Vespa GTS 300 käyttää tavallista bensaa. Bensatankin koko on 8,5 litraa. 2018 Vespa GTS 300 -skootterin hinta on huomattavasti korkeampi Yamahan ja Piaggion skoottereihin verrattuna; Vespan skootterista saa pulittaa noin 7000 euron hinnan. Tiukan budjetin kuskille tämä skootteri ei sovellu, mutta kyseessä on ehdottomasti joukon sievin kulkupeli.

2018 KYMCO Agility 50

KYMCO on merkkinä tunnettu edullisista mutta toimivista skoottereistaan. 2018 KYMCO Agility 50 eroaa hinnallaan muista tässä artikkelissa mainituista skoottereista, sillä noin 1500 euron hinnallaan se on ehdottomasti huippuluokan skoottereiden edullisimmasta päästä. Myös 2018 KYMCO Agility 50 -skootterin ulkonäkö eroaa huomattavasti muista skoottereista. Ajopeli näyttää enemmänkin kevytmoottoripyörältä ja on hyvin kevyt rakenteeltaan. Kuten skootterin nimestäkin voi päätellä, tämä mopo on suunniteltu ketteräksi ja helposti ohjailtavaksi. Skootteri sopii erityisesti kaupunkiajoon, sillä se on pienikokoinen ja sitä on helppo hallita.

Suomalaisten kuljettajien dominoima Neste Ralli

Neste Ralli on Suomen suurin vuosittainen autourheilutapahtuma. Kilpailu kuuluu rallin MM-sarjaan, mikä takaa sekä suomalaisten että ulkomaalaisten huippukuljettajien osallistumisen kilpailuun, joka puolestaan lisää ihmisten kiinnostusta tapahtumaa kohtaan entisestään. Yleisöä tapahtumaan saapuukin niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Neste Ralli tunnettiin aiemmin nimellä Jyväskylän Suurajot, mutta nimi vaihdettiin vuonna 1997. Ensimmäisen kerran Jyväskylän Suurajot järjestettiin vuonna 1951 ja tuolloin voittajaksi ajoi Arvo Karlsson. Aiemmin kilpailu on voitu järjestää eri alueilla aina Rovaniemeä myöten, mutta vuonna 1955 tehtiin rajaus, jonka mukaan ralli ajettiin pelkästään Keski-Suomessa. Neste Rallia on perinteisesti hallinneet suomalaiset kuljettajat. Ensimmäinen voittaja Suomen ulkopuolelta oli ruotsalainen Erik Carlsson, joka ajoi voittoon vuoden 1957 kisassa. Kyseinen vuosi oli ruotsalaisille hyvä, sillä kymmenen parhaan kuljettajan joukkoon ajoi peräti seitsemän kuljettajaa länsinaapuristamme. Vuonna 1959 Suurajoista tuli osa rallin EM-sarjaa ja MM-sarjan käynnistyttyä vuonna 1979 vakiinnutti Suurajot paikkansa myös MM-sarjassa.

Menestyneitä kuskeja

Suomen MM-rallin tiet ovat nopeita ja haastavia ja onkin sanottu, että jos voittaa Suomessa, voittaa myös muualla. Rallin historian aikana suomalaiset ja ruotsalaiset kuljettajat ovat hallinneet kisaa ja vain kourallinen ei-skandinaaveja on onnistunut voittamaan kisan. Ensimmäisenä tähän temppuun pystyi Espanjan Carlos Sainz Toyota Celican ratissa vuonna 1990. Kaksi vuotta myöhemmin voittoon ajoi Ranskan Didier Auriol. Seuraavaa ei-skandinaavin ajamaa voittoa saatiin odottaa aina vuoteen 2003 asti, jolloin virolainen Markko Märtin ajoi kisan voittoon Fordillaan. Sittemmin ei-skandinaavisia voittajia ovat olleet ranskalaiset Sébastien Loeb (2008, 2011 ja 2012) ja Sébastien Ogier (2013) sekä britti Kris Meeke (2016). Suomalaisista Neste rallissa ovat menestyneet muun muassa Simo Lampinen (kolme voittoa), Timo Mäkinen (neljä voittoa), Tommi Mäkinen (viisi voittoa), Markku Alén (kuusi voittoa), Marcus Grönholm (seitsemän voittoa) ja Hannu Mikkola (seitsemän voittoa), joka onnistui ajamaan kilpailun ykköseksi peräti kolmella eri vuosikymmenellä

Minne seuraamaan rallia ja onko skoottereista apua?

Neste-rallin seuraaminen on helppoa, mutta on muutamia seikkoja, jotka kannattaa ottaa huomioon. Ensimmäinen huomioitava seikka on ruuhkat, joita valtavat yleisömäärät aiheuttavat Keski-Suomen teillä. Mikäli haluaa välttää pahimmat ruuhkat, kannattaa paikalle saapua päivää tai paria aikaisemmin, mikäli se on mahdollista. Toisena vaihtoehtona on suositut skootterit, joiden avulla pääsee kätevästi liikkumaan pienemmilläkin teillä. Skootterilla on helppo päästä lähelle rallin vauhdikkaita erikoiskokeita. Tämän lisäksi skoottereista on etua siinä, että erikoiskokeiden yleisölle tarkoitetut autopaikat täyttyvät varsin nopeasti ja skootterin parkkeeraaminen alueelle on huomattavasti autopaikan löytämistä helpompaa. Toiseksi, katselupaikan valintaan kannattaa kiinnittää huomiota ja miettiä jo etukäteen mitä osia radasta haluaisi nähdä. Yksi kuuluisimmista teillä tapahtuvista hypyistä on Ouninpohjassa sijaitseva nk. ”keltaisen talon hyppy” (talo tosin on nykyään valkoinen), jossa autot lentävät hyppyristä useita kymmeniä metrejä. Samalla erikoiskokeella sijaitsee myös kuuluisa Kakariston risteys, jossa autot tekevät tiukan käännöksen peltojen keskellä. Paikalla onkin useasti nähty massiivinen yleisömeri.

Mitä Suomen lainsäädäntö sanoo mopolla ajamisesta?

Mopo, joka on ennen tunnettu myös nimellä moottoripolkupyörä ja mopedi, on Suomen lain mukaan kaksi- tai kolmipyöräinen ajoneuvo, jonka sylinteritilavuus on maksimissaan 50 kuutiosenttimetriä tai 4kW, jos kyseessä on sähkömoottori. Rakenteellinen nopeus saa olla maksimissaan 45 km/h. Tätä tehokkaammat ajoneuvot lukeutuvat joko kevyt moottoripyöriin tai moottoripyöriin. Mopokortin voi ajaa 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka läpäisee teoria- sekä ajokokeen, ja saa näin AM-luokan ajo-oikeuden. Ylemmän tason ajo-oikeuden (A1, A tai B) suorittanut henkilö saa myös ajaa mopoa. Myös kaikki ennen vuotta 1985 syntyneet ovat saaneet automaattisesti mopon ajo-oikeuden täytettyään 15 vuotta, minkä vuoksi heidän ei tarvitse erikseen hankkia mopokorttia.

Ensimmäinen päivä heinäkuuta 2018 Suomen eduskunnan hyväksymä laki ajokorttiuudistuksesta kaikkia ajoneuvoja kohtaan astui voimaan. Laissa siirrettiin sääntelyn painopistettä koulutuksesta ajokokeeseen, toisin sanoen, pakollista teoriakoulutusta vähennettiin entisestä kuudesta nykyiseen neljään tuntiin. Tästä seuraa, että painopiste on siirtynyt oppilaan henkilökohtaisen tarpeen mukaan määräytyvään lisäopetukseen. Toisin kuin lakivalmistelun alkuvaiheessa vaikutti, liikenne- ja viestintävaliokunta teki lopulta päätöksen, että mopokortin ajokoe ei tule monimutkaistumaan ja kallistumaan. Mopokortin hinta tuleekin luultavasti pikemminkin laskemaan kuin nousemaan, sillä lakivalmistelussa päätettiin säilyttää nopea ja suppea käsittelykoe. Muita uudistuksia ovat esimerkiksi älypuhelinsovelluksessa toimiva mobiiliajokortti, joka ajaa saman asian nykyisen muovikortin kanssa.

Mopo ja ajokorttiopetus

Uuden lakimuutoksen myötä kaikki, jotka suorittavat mitä tahansa ajokorttia ensimmäistä kertaa, käyvät neljän tunnin teoriaopetuksen liikenteen perusteista. Tämän lisäksi mopo- ja mopoautokortin saamiseksi ei vaadita enää muunlaista ajo-opetusta. Uusi laki korvasi vuonna 2011 säädetyn lain, jolloin kolmen tunnin ajoharjoittelu tehtiin pakolliseksi. Ajo-opetusta on edelleen mahdollista saada, jos kuljettaja kokee sitä tarvitsevansa. Tämä ajo-opetus on suositeltavaa siinä mielessä, että mopokortin suorittajan on edelleen läpäistävä sekä käsittely- että teoriakoe saadakseen ajokortin. Käsittelykokeen ei tarvitse sisältää liikenteessä ajoa. Tällä säädöksellä haluttiin mahdollistaa se, että myös pienillä paikkakunnilla mopokorttinsa suorittavien ei tarvitsisi matkustaa ajokoetta varten.

Tieliikennelaki – mopon käyttö ajokaistalla

Jos mopoa käyttää liikenteessä, tulee sen olla aina liikennevakuutettu. Mopon ajaminen on edelleen kielletty moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä suurien ajonopeuksien vuoksi, mutta mopojen ajaminen valtateillä on sallittu. Mopoa täytyy kuljettaa pientareella, mikäli siihen on riittävästi tilaa turvallisuus mielessä pitäen. Mopoilijoiden tulee siis pysyä tien oikeassa laidassa, joka johtuu heidän alhaisemmasta sallitusta liikennenopeudesta. Mopolla saa myös ajaa niitä kevyen liikenteen väyliä, jotka ovat varustettu lisäkilvellä ”sallittu mopoille”. Täten kaupungit ja kunnat ovat voineet itse määritellä, millä kevyeen liikenteen väylillä mopoilu koetaan turvallisiksi ja millä ei. Esimerkiksi Helsingissä mopot on usein kuitenkin siirretty ajotielle.

Mopon virittäminen

Virittämisellä tarkoitetaan mopon rakenteellisen nopeuden sääntelyä niin, että se ylittää 45 km/h nopeusrajoituksen tai maksimi kuutiometri vaatimuksen. Mopo, jonka rakennetta on muutettu, mutta joka edelleen täyttää mopon määritelmän vaatimukset, on sallittu. Mopoa on sallittua virittää myös niin, että se ylittää asetukset, mutta tästä seuraa, että sen ajaminen yleisillä teillä on laitonta. Virityksestä seuraava rangaistus on syyte ajokortitta ajosta, mikä voi johtaa ajokieltoon tai ajokortin lykkäämiseen. Rahalliset seuraamukset puolestaan koostuvat autoverosta, sakoista, muutoskustannuksista takaisin mopoksi, korotetusta liikennevakuutusmaksusta sekä katsastusmaksusta. Jos virityksestä kiinni jäänyt ei maksa veroja tai vakuutusmaksuja, voi tämä johtaa hänen luottotietojensa menetykseen.