Moottoripolkupyörä eli mopo

Tervetuloa kaksipyöräisten kiehtovaan maailmaan. Tänne on koottu erilaista tietoa mopoista ja niiden historiaa ja nykyaikaa. Mopo kulkuneuvona on kokenut historiansa aikana suuren muutoksen niin laitteissa kuin niiden kuljettajissakin. Kaksi- tai kolmipyöräistä ajoneuvoa, jonka rakenteellinen nopeus on rajoitettu 45 km/tunnissa, kutsutaan mopoksi. Moottorin iskutilavuus on rajoitettu 50 cm3:een. Mopo, kuten moottoripyöräkin, on aloittanut kehityksensä moottorilla varustetusta polkupyörästä, niin kuin sana mopo jo vihjaa. Moottoreina käytetään nykyään sekä kaksi- että nelitahtisia moottoreita.

Taakse jäänyttä aikaa on se, kun pärisevä kaksipyöräinen savuplyymin saattelemana taittoi vaivalloisesti matkaa, ja laitteen saattoi haistaa vielä puoli tuntia sen näkyvistä katoamisen jälkeen. 1950–60-lukujen peltirunkoiset pappamalliset mopot korkeintaan 1,5 hevosvoimaisilla moottoreilla olivat yleinen näky Suomen maaseudulla, jossa niitä käytettiin suhteellisen paljon siirtymisen paikasta toiseen. Ajokorttia ei tarvittu, ja hankintahinta oli vain murto-osa autoon verrattuna. Lisäksi teiden kunto tai jopa niiden puute tekivät mopedista suositun kulkuneuvon maaseudun isäntien joukossa.

Nuorison suosima kulkuneuvo

Kun vielä 70-luvullakin mopo oli pääasiassa vanhempien maaseudulla asuvien miesten kulkuneuvo, on tämän päivän mopoilija 15–18 vuotias nuori, ja joukossa myös paljon tyttöjä. Lähes jokaisen rippikouluikäisen toive on saada mopokortti ja mopo. Mopo laajentaa nuoren reviiriä huomattavasti ja saattaa vastaavasti herättää närää vanhemmassa polvessa, koska valitettavasti nuoriso ei aina ole tyytyväinen mopojensa ominaisuuksiin, vaan niitä viritellään suruttomasti, ja usein ensimmäisenä vaihdetaan pakoputki niin sanottuun tehoputkeen. Tällä operaatiolla ainakin menopelin ääni kovenee.

Erilaisia mopoja

Aikaisemmin vallalla olleiden peltirunkoisten niin sanottujen pappamopojen tilalle on tarjolla laaja kirjo erilaisia mopoja. 50-60-lukujen mopomallit ovat suosittuja vanhemman harrastajakunnan keskuudessa, mutta nuoremmille ulkonäkö ja ajo-ominaisuudet ovat tärkeitä. Tyttöjen suuressa suosiossa ovat moposkootterit, joilla ajaminen on vaivatonta. Automaattivaihteet ja nelitahtimoottorit tekevät ajoharrastuksen helpoksi. Toki moposkootterilla ajelevat myös pojat. Jossain vaiheessa olivat suosiossa niin sanotut tossumopot, kuten Honda Monkey ja Suzuki PV, joita vieläkin näkee nuorison käytössä.

Enduromopot

Mopoista arvostetuimpia ja myös kalleimpia hinnaltaan ovat niin sanotut enduromopot. Entisaikain malleja tässä ryhmässä olivat Tunturi Sport, Helkama Raisu ja Solifer Speed. Nykyään suosittuja merkkejä ovat Yamaha, Aprilia, Peugeot ja vaikkapa Derbi. Näiden varustelutaso on jo moottoripyöriin verrattavissa: levyjarrut sekä edessä että takana, vesijäähdytteiset moottorit ja niin edelleen. Pyörät ovat suuret, joten myös maavara on suuri, samoin pyörän korkeus. Jos tällainen mopo on varustettu asfalttirenkailla, sitä kutsutaan supermotoksi.

Kilpaa ajaminen

Mopoilu ei ehkä lajin harrastajien nuorista ikäluokista johtuen ole kovinkaan tunnettu kilpailulaji. Mutta se ei tarkoita, etteikö kilpailujakin olisi, vaikka niitä ei ole paljon eivätkä ne ole suuria. Eräänlaista kilpa-ajoa kai sekin on, kun paikallinen nuoriso ajaa viritetyillä mopoilla karkuun poliisiautoa perjantai-iltana kirkonkylällä. No, leikki sikseen. Helsingissä järjestetään Helsinki MopoGP -niminen endurance-tyyppinen kilpailu Tattarisuon mikroauto-radalla. Ajokkeina on viritetyt mopot, ja kilpailun kesto on kuusi tuntia. Kilpailuja järjestetään myös esimerkiksi minimotoille.